Pihasuunnittelijaksi


Vuosia sitten aloitin Turun yliopistossa geologian opinnot. Miksikö geologia; no, sinne oli yhdeksänkymmentäluvun lopulla suhteellisen helppo päästä. Ensimmäisen vuoden lähinnä yritin ottaa selvää, että mitä sitä oikein tuli aloitettua. Minulla meni varmaan pari vuotta, että aloin ymmärtää mitä opiskelin ja samalla löysin vuosia aikaisemmin kadonneen luontosuhteeni.

Samoihin aikoihin löysin itseni myös erilaisista poliittisista ja ei-poliittisista järjestöistä. Olin ainejärjestössä, perustamassa opiskelevia vihreitä, ammattiliiton opiskelija-asiamiehenä, eli yhteisten asioiden ajaminen on ollut minulle aina tärkeää. Ja, kuten on arvattavaa, se opiskelu ajautui yhä kauemmas keskeisestä ajankäytöstäni. Aloitin kyllä pariakin gradua, mutta ne eivät tainneet edetä ensimmäistä kenttäkartoitusta pidemmälle.

Oli pohdinnan aika, mitä nyt? Painotukseni ympäristögeologiassa tuntui kyllä mielenkiintoiselta, mutta tarjolla oli kovin niukasti erilaisia polkuja, tutkijaksi en enää halunnut. Olin sen apuraharumban nähnyt näännyttävän ja kyynistävän vahvimpiakin meistä. Ei, tarvitsin tauon.

Tauko venähti reilun kymmenen vuoden mittaiseksi. Näistä ensimmäiset reilut viisi meni pihoja rakentaessa yrittäjänä, suunnittelijana ja työnjohtajana. Tämä oli kaikkinensa hyvin kasvattavaa; suunnittelin ja toteutin niin isoja kuin pieniäkin kohteita, välillä kengännauhabudjetilla, toisinaan hyvinkin runsaalla. Toteutin siis reilut sata, niin omaa kuin muidenkin suunnitelmaa ja vastasin työmaiden toimivuudesta. Työmaita pyörittäessäni huomasin, että useinkin yhden jäte olisi toiselle käyttökelpoista, ainakin maan täytteenä. Useinkin kävi myös niin, että tontilla oleva maa vain päätettiin kärrätä pois ja tuoda uutta maata tilalle vaikka hieman vaivaa nähden tontin jätemaa olisi voitu toisaalla tontilla käyttää täyteenä tai pohjamateriaalina ja täten säästää materiaalihankinnoissa. Nykyisin tällä kierrätykseksi kutsutulla on hienompi nimi: kiertotalous.

Työn ohessa täydensin osaamistani Tuorlassa viherrakentamisessa, aikuiskoulutuksessa sai sopivasti valita omaa osaamista vahvistavia kursseja. Tätä jatkuvaa opiskelua olenkin sittemmin myös jatkanut. Nytkin valmistumisen jälkeen opiskelen alaani lisää, juuri nyt on menossa Turun ammattikorkeakoululla hulevesiin keskittyvä kurssi.

Sitten hitsasin ja kasasin erilaisia elektroniikkateollisuuden komponentteja viitisen vuotta, josta loppuvuodet toimin suurelta osin kouluttajana. Yhtiön ulkoistaessa toimintojaan ulkomaille jokunen vuosi sitten minä päätin palata päättämään opintoni. Kymmenen vuotta taukoa vaati kyllä alkuun hieman uutta orientoitumista opiskeluun. Palasin siis lukemaan geologiaa, mutta jo alussa alkoi tuntua siltä, että ympäristötieteet olisivat nykyisin enemmän minun näköiseni opintoura. Niinpä erinäisten vaiheiden jälkeen pääaineeni vaihtui ympäristötieteisiin, josta valmistuinkin viime kesänä.

Minulla oli jo pidempään pyörinyt mielessä ympäristöalan yrityksen perustaminen, olihan minulla aikaisempaa kokemusta aiheesta, mutta nyt haluan, että yritys on itseni näköinen. Suunnitteluni pohjana on kestävä kehitys, materiaaleissa pyrin huomioimaan mahdollisimman hyvin koko elinkaaren. Valitettavasti joitain ei niin ympäristöystävällisiä tuotteita joutuu välillä käyttämään, kuten betonia, mutta näiden ympäristövaikutus pystytään kompensoimaan muualla. Tämä voi vaatia hieman perinteistä poikkeavia ratkaisuja ja rohkeutta kokeilla, mutta luonnollisesti nämä asiat on tehtävä yhteisymmärryksessä asiakkaiden ja tietysti luonnon kanssa.

Tässä blogissani tulen käsittelemään erilaisia, piha- ja ympäristörakentamiseen sekä muihin ympäristökysymyksiin keskittyviä aiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *